Jepjep, kohta kuukausi neljän seinän sisällä, eikä tunnu vielä missään. Eipä mulle ihmeempiä täälä kuulu, muutakun veriarvot noussu aikapaljon, eikä enää oo mitään hengenvaaraa, että kuolisin kuumeeseen... Kun toi mun suu on parantunu niin, oon nykyää pystyny syömään jo oikeeta ruokaa, joten se ruokintaletku on otettu pois! Ah ette usko kuinka vapauttavaa on olla enää yhen letkun päässä: )
Mulla ei oo oikee mitää sellasta ideaa postauksista tai teemasta, mutta tähä postauksee ajattelin pistää jotaki infoo jne. mite mun päivät menee täällä ja mitä teen jne. (toistan jne. :tä aika turhan palio...) Aamutoimet ei oo missään järjestyksessä. Hope you enjoy!
Ps. pakko sanoa, että toi Eldoradon päärynäpillimehu on ihan vitun ihanaa<3

 
Eli first of all, aamulla n. klo. 8.00 aamuhoitajat tulee herättään ja käskee lykätä kuume mittarin kainaloo.

Monilla ei oo mitään ideaa mitä noi on, mutta ne on semmosta _ihme_ suunhoito juomaa(?)/liuosta. Niitten idea on, että nuo kaks (sinine ja valkone pullo(?:D) sekotetaan keskenään, sitten ne otetaan suuhun ja purskutellaa ympäri suuta jonku 30 sekunni ajan. Sitten ne tekee suuhun semmosen kalvon, että suun limakalvot ei mee rikki. En osaa sanoa muutaku, että ihan sairaan tehokasta ja harmittaa ettei tota myyä apteekeissa >: (
 

 
Sitten otan nenäsuihkeet ja rasvaan ihon, joka aamu ja ilta. Olipa tylsää, mutta iho ei saa mennä rikki ettei tuu mitään bakteereja.

Noilla mun pitää mitata joka aamu verensokeri (ellei sitä oo pyydetty verikokeissa)

Jos mulla sattumoisin sattuu olemaan korkea verensokeri ton glukoosinesteytyksen takia, niin sitten pitää piikittää itteä insuliini kynällä... Onneks nyt ei oo ollu kertaakaan... Tai no on, mutta oon puhumalla selvinny, ettei tarvi pistää. Hyvä minä! Ihan sairaan vituttavaa, ku verensokerin kanssa pitää tapella, vaikka mulla/meidän perheessä ei oo ollenkaa sokeritautia...

:D Ku kerron tän nii on semmone kutina, että saan palio sääliä... Tässä on ruoka-aineKIELTOlista, mitä en saa syyä 3-4 kuukauteen. En ala selostaan kaikkia, mutta annan pari tosi hyvää esimerkkiä:
-Kaikki tuore, siis ihan kaikki (HEDELMÄT/VIHANNEKSET, graavilohi, jne. kaikki kypsentämätön)
-Ravintola ruoat (no pizza or hamburger for me>: ( )

Että... No, noi ärsyttää enite:D asd en tiiä mite selviän hedelmiä.
Ookoo tää ruoka-aine juttu ei liittyny mitenkää mun päivittäisiin tekemisiin muuten kuin, että mun ruoka on aika proteini pitosta tässä muutaman kk.

 
Sitte päästään näihin verikokeisiin. Multa otetaan joka aamu verikokeita joku 4-8 kappaletta aina aamusin.

Sitte joskus kymmenen aikoihin (aamulla), mulle pistetään kasvutekijä piikki. Se niinkuin auttaa sitä luuydintä toimimaan.

Sitten kun kaikki ylläoleva on tehty pääsen _vihdoin_ jatkamaan nukkumista.

Pari päivää sitte aloin saamaa jotaki influenssa lääkettä, koska mun rokotukset on vissiin kadonnu ku se luuydin lamaantu... No mitä vaan, että ei kuole. Mutta pakko sanoa, että ihan sairaan rasittavaa on se, että tästä lääkkeestä joka pitää mua kenties elossa, etten saa influenssaa, niin se aiheuttaa mulle ihan hirveetä ihottumaa...

... Että, ei kiva. Onneks se on jo sillai lähteny kasvoista ja yläruumiista, mutta pelkään silti, että siitä jää pysyviä jälkiä...

Vaikka en tykkää yhtää dupstepistä, nii ah, että rakastuin tohon alkuun!
Ekat 20 sekunttia<3

ps. Mitä vittua mun näkö on palannu normaaliksi... :D


Siellä teholla ei oikeestaan tapahtunu johonki aikaan mitään. Makasin vaan sen ekan viikon siinä sängyllä. Sitte päätin, etten jää semmoseksi lahnaksi siihe sängylle muitten palveltavaksi. Yhtenä yönä kun en saanu unta ku mietin kaikkea, pyysin hoitajaa siihe mulle tueksi, ja päätin koittaa seisomista. Mua pelotti iha hirveesti, että jos en onnistu ja lysähän siihe maahan.
Otin sitä hoitajaa olkapäästä kiinni ja nousin siihen sängyn reunalle istumaan. Laskin pään sisällä kymmenee ja vedin henkee, jo pudottauduin siihe lattialle. Mä seisoin! Muistan vieläki kui ylpee olin itestäni:D Vaikka se tuntuu iha pieneltä, niin se oli kummiski ihan sairaan iso harppaus! Moniko teholla oleva penska tekee semmosta? Ei kyllä kukaan muu ko minä.
Eikä se siihen jääny! Seuraavana päivänä pyysin, että saisin käydä vessassa. Sinne joutuisin menemää ihan yksin. Okei mut työnnettii pyörätuolissa siitä mun huoneesta viereiseen huoneeseen, mutta kummiski sain käydä itse "asioilla" D:
Tulin jotenki vaan nälkäsemmäksi paranemisesta ja pian pyysin jo, että saisin käydä suihkussa. Yksin. Asiahan järjestettii ja pääsin suihkuun. Ette arvaakkaan kuinka ihanaa on käydä suihkussa viikon tauon jälkee<3
En tyytyny tähänkään, ja pian aloin "opettelmaan" kävelyä uudelleen. No ei mun sitä sillai tarvinu motorisesti opetella, mutta kyllä jaloille pelkkä seisominenkin on kovapaikka viikon makaamisen jälkeen!
Aloin kuntouttaa itteäni siellä teholla. Pian pääsin jo ulos käveleen! Ei moni penska lähe teho-osastolta ulos käveleen:D En tietenkää saanu yksin käyä ulkona, mutta Noora tuli mun mukaan : )
Muistan vieläki sen tunteen ku pääsin ulos. Raittiiseen ilmaan, oltua sisällä melkeen kaks viikkoa. En meinannu mennä enään sisälle: )

Jos pitäis nopeesti nimetä mun onnellisin hetki kokomun elämässä, niin se on se, kun istuttii Nooran kanssa sairaalan vieressä yhellä penkillä ja tajuan, että kyllä se onnelline loppu taitaa sittenki tulla!